Siirry sisältöön

vaha

Wikisanakirjasta
Katso myös: Vaha, váha, vähä
Wikipedia
Katso artikkeli Vaha Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]
Mehiläisvahaa [1]
Purkki vahaa [1]

Substantiivi

[muokkaa]

vaha (9)

  1. (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
  2. (murteellinen, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑhɑ/, [ˈʋɑɦɑ]
  • tavutus: va‧ha

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaha vahat
genetiivi vahan vahojen
(vahain)
partitiivi vahaa vahoja
akkusatiivi vaha;
vahan
vahat
sisäpaikallissijat
inessiivi vahassa vahoissa
elatiivi vahasta vahoista
illatiivi vahaan vahoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahalla vahoilla
ablatiivi vahalta vahoilta
allatiivi vahalle vahoille
muut sijamuodot
essiivi vahana vahoina
translatiivi vahaksi vahoiksi
abessiivi vahatta vahoitta
instruktiivi vahoin
komitatiivi vahoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaha-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

merenvahapiippu, vahas, vahaus, vahasylinteri

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

autovaha, hiusvaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, muovailuvaha, saunavaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahaveistos, villavaha

Idiomit

[muokkaa]
  • olla sulaa vahaa jnk käsissä

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vaha Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.