vaha

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Vaha, váha ja vähä


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaha (9)

  1. (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
  2. (vanhentunut, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑɦɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaha vahat
genetiivi vahan vahojen
(vahain)
partitiivi vahaa vahoja
akkusatiivi vaha; vahan vahat
sisäpaikallissijat
inessiivi vahassa vahoissa
elatiivi vahasta vahoista
illatiivi vahaan vahoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahalla vahoilla
ablatiivi vahalta vahoilta
allatiivi vahalle vahoille
muut sijamuodot
essiivi vahana vahoina
translatiivi vahaksi vahoiksi
abessiivi vahatta vahoitta
instruktiivi vahoin
komitatiivi vahoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

autovaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, merenvahapiippu, muovailuvaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahata, vahaus, vahaveistos, villavaha

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]