vaha

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Vaha ja váha

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaha (9)

  1. (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
  2. (vanhentunut, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, rajakivi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑɦɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vaha vahat
genetiivi vahan vahojen
(vahain)
partitiivi vahaa vahoja
akkusatiivi vaha; vahan vahat
Sisäpaikallissijat
inessiivi vahassa vahoissa
elatiivi vahasta vahoista
illatiivi vahaan vahoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vahalla vahoilla
ablatiivi vahalta vahoilta
allatiivi vahalle vahoille
Muut
essiivi vahana vahoina
translatiivi vahaksi vahoiksi
abessiivi vahatta vahoitta
instruktiivi vahoin
komitatiivi vahoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

autovaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, merenvahapiippu, muovailuvaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahata, vahaus, vahaveistos, villavaha

Johdokset[muokkaa]