vaha
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vaha (9)
- (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
- (murteellinen, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑhɑ/, [ˈʋɑɦɑ]
- tavutus: va‧ha
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vaha | vahat |
genetiivi | vahan | vahojen (vahain) |
partitiivi | vahaa | vahoja |
akkusatiivi | vaha; vahan |
vahat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vahassa | vahoissa |
elatiivi | vahasta | vahoista |
illatiivi | vahaan | vahoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vahalla | vahoilla |
ablatiivi | vahalta | vahoilta |
allatiivi | vahalle | vahoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vahana | vahoina |
translatiivi | vahaksi | vahoiksi |
abessiivi | vahatta | vahoitta |
instruktiivi | – | vahoin |
komitatiivi | – | vahoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vaha- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
balttilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
1. esteri
Liittyvät sanat[muokkaa]
merenvahapiippu, vahata, vahaus
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
autovaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, muovailuvaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahaveistos, villavaha
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vaha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.