vaha
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]vaha (9)
- (kemia) pitkäketjuisen karboksyylihapon tai pitkäketjuisen alkoholin esteri
- (murteellinen, länsimurteissa) iso, yksinäinen kivi, siirtolohkare, esiintyy paikannimissä: "Vahanka" tunnetaan massiivisesta siirtolohkareesta, "Halkivaha" saanut nimensä kahtia menneestä suuresta siistolohkareesta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑhɑ/, [ˈʋɑɦɑ]
- tavutus: va‧ha
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaha | vahat |
| genetiivi | vahan | vahojen (vahain) |
| partitiivi | vahaa | vahoja |
| akkusatiivi | vaha; vahan |
vahat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vahassa | vahoissa |
| elatiivi | vahasta | vahoista |
| illatiivi | vahaan | vahoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vahalla | vahoilla |
| ablatiivi | vahalta | vahoilta |
| allatiivi | vahalle | vahoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vahana | vahoina |
| translatiivi | vahaksi | vahoiksi |
| abessiivi | vahatta | vahoitta |
| instruktiivi | – | vahoin |
| komitatiivi | – | vahoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaha- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]balttilainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. esteri
Liittyvät sanat
[muokkaa]merenvahapiippu, vahas, vahaus, vahasylinteri
Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]autovaha, hiusvaha, kiillotusvaha, korvavaha, lattiavaha, mehiläisvaha, merenvaha, muovailuvaha, saunavaha, vahakabinetti, vahakakku, vahakangas, vahakoisa, vahakuva, vahakynttilä, vahaliitu, vahanukke, vahapaperi, vahapapu, vahaplastiikka, vahaveistos, villavaha
Idiomit
[muokkaa]- olla sulaa vahaa jnk käsissä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vaha Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.