vaeltelu

Suomi

Substantiivi

vaeltelu (2)

vaelteleminen

Ääntäminen

IPA: /ˈʋɑelˌt̪elu/
tavutus: va‧el‧te‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vaeltelu	vaeltelut
genetiivi	vaeltelun	vaeltelujen vaelteluiden vaelteluitten
partitiivi	vaeltelua	vaelteluita vaelteluja
akkusatiivi	vaeltelu; vaeltelun	vaeltelut
sisäpaikallissijat
inessiivi	vaeltelussa	vaelteluissa
elatiivi	vaeltelusta	vaelteluista
illatiivi	vaelteluun	vaelteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vaeltelulla	vaelteluilla
ablatiivi	vaeltelulta	vaelteluilta
allatiivi	vaeltelulle	vaelteluille
muut sijamuodot
essiivi	vaelteluna	vaelteluina
translatiivi	vaelteluksi	vaelteluiksi
abessiivi	vaeltelutta	vaelteluitta
instruktiivi	–	vaelteluin
komitatiivi	–	vaelteluine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vaeltelu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi vaellella ((vahva) vokaalivartalo vaeltele- ) + johdin -u

Käännökset

1. vaelteleminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

vaeltelu Kielitoimiston sanakirjassa