vaelteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaelteleminen (38)
- teonnimi verbistä vaellella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaelteleminen | vaeltelemiset |
| genetiivi | vaeltelemisen | vaeltelemisten vaeltelemisien |
| partitiivi | vaeltelemista | vaeltelemisia |
| akkusatiivi | vaelteleminen; vaeltelemisen |
vaeltelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaeltelemisessa | vaeltelemisissa |
| elatiivi | vaeltelemisesta | vaeltelemisista |
| illatiivi | vaeltelemiseen | vaeltelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaeltelemisella | vaeltelemisilla |
| ablatiivi | vaeltelemiselta | vaeltelemisilta |
| allatiivi | vaeltelemiselle | vaeltelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaeltelemisena (vaeltelemisna) |
vaeltelemisina |
| translatiivi | vaeltelemiseksi | vaeltelemisiksi |
| abessiivi | vaeltelemisetta | vaeltelemisitta |
| instruktiivi | – | vaeltelemisin |
| komitatiivi | – | vaeltelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaeltelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vaeltelemis- | |