vaeltava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]vaeltava
- (henkilöstä, eläimestä) usein matkalla, liikkeessä oleva, kiinteästi paikoilleen asettumaton, liikkuvaan elämänmuotoon sopeutunut
- Rajat eivät paljoa pidättele vaeltavia nomadeja.
- Vaeltavat porot hakevat parhaan elinympäristönsä.
Käännökset
[muokkaa]1. kiinteästi paikoilleen asettumaton, liikkuvaan elämänmuotoon sopeutunut
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]vaeltava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vaeltaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaeltava | vaeltavat |
| genetiivi | vaeltavan | vaeltavien (vaeltavain) |
| partitiivi | vaeltavaa | vaeltavia |
| akkusatiivi | vaeltava; vaeltavan |
vaeltavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaeltavassa | vaeltavissa |
| elatiivi | vaeltavasta | vaeltavista |
| illatiivi | vaeltavaan | vaeltaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaeltavalla | vaeltavilla |
| ablatiivi | vaeltavalta | vaeltavilta |
| allatiivi | vaeltavalle | vaeltaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaeltavana | vaeltavina |
| translatiivi | vaeltavaksi | vaeltaviksi |
| abessiivi | vaeltavatta | vaeltavitta |
| instruktiivi | – | vaeltavin |
| komitatiivi | – | vaeltavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vaeltava- | |
| vahva vartalo | vaeltava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |