vaatehtia

Suomi

Substantiivi

vaatehtia (61-F) (taivutus[luo])

1. (vanhahtava) rinnakkaismuoto sanasta vaatettaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑːt̪ehˌt̪iɑ/
• tavutus: vaa‧teh‧ti‧a

Etymologia

• substantiivista vaate

Liittyvät sanat

• vaatehtimo