vaarunta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaarunta (9-J)

  1. vaaruminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑːrunt̪ɑ/
  • tavutus: vaa‧run‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaarunta vaarunnat
genetiivi vaarunnan vaaruntojen
(vaaruntain)
partitiivi vaaruntaa vaaruntoja
akkusatiivi vaarunta;
vaarunnan
vaarunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaarunnassa vaarunnoissa
elatiivi vaarunnasta vaarunnoista
illatiivi vaaruntaan vaaruntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaarunnalla vaarunnoilla
ablatiivi vaarunnalta vaarunnoilta
allatiivi vaarunnalle vaarunnoille
muut sijamuodot
essiivi vaaruntana vaaruntoina
translatiivi vaarunnaksi vaarunnoiksi
abessiivi vaarunnatta vaarunnoitta
instruktiivi vaarunnoin
komitatiivi vaaruntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vaarunna-
vahva vartalo vaarunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]