vaarnaaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaarnaaminen (38)
- teonnimi verbistä vaarnata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaarnaaminen | vaarnaamiset |
| genetiivi | vaarnaamisen | vaarnaamisten vaarnaamisien |
| partitiivi | vaarnaamista | vaarnaamisia |
| akkusatiivi | vaarnaaminen; vaarnaamisen |
vaarnaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaarnaamisessa | vaarnaamisissa |
| elatiivi | vaarnaamisesta | vaarnaamisista |
| illatiivi | vaarnaamiseen | vaarnaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaarnaamisella | vaarnaamisilla |
| ablatiivi | vaarnaamiselta | vaarnaamisilta |
| allatiivi | vaarnaamiselle | vaarnaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaarnaamisena (vaarnaamisna) |
vaarnaamisina |
| translatiivi | vaarnaamiseksi | vaarnaamisiksi |
| abessiivi | vaarnaamisetta | vaarnaamisitta |
| instruktiivi | – | vaarnaamisin |
| komitatiivi | – | vaarnaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaarnaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vaarnaamis- | |