vaari

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaari (5)

  1. isän isä
  2. äidin isä
  3. (arkikieltä) iäkäs mies

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑ̝ːri]

Taivutus[muokkaa]

Etymologia[muokkaa]

Isoisää merkitsevänä sanana vaari on laina ruotsin sanasta far, joka merkitsee isää ja on lyhentymä sanasta fader. Se on vanha indoeurooppalainen sana, joka pohjautuu latinan sanaan pater, isä.[1] Asun faari ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja asun vaari 1786 Christfrid Gananderin sanakirjassa.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaari (5)

  1. huomio

Huomautukset[muokkaa]

Sanaa käytetään lähes yksinomaan idiomeissa. Muoto vaarin käyttäytyy joskus taipumattoman sanan tavoin, esim. "ei ottanut vaarin varoituksesta".

Etymologia[muokkaa]

Huomiota merkitsevänä sanonnassa ottaa vaari(n) oleva sana on lainaa ruotsin var(a)-sanasta. Sanontaa vastaavat ruotsin sanonnat ta vara på något, ottaa huomioon ja hålla var på något, pitää silmällä.[1] Vanhimmat kirjalliset merkinnät sanasta ovat 1540-luvun käsikirjoituksissa ja 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]

Idiomit[muokkaa]

  • ottaa vaari/ottaa vaarin (jostakin)
    1. ottaa varteen, suhtautua vakavasti johonkin
      Otitko neuvostani vaarin?
  • pitää vaari (jostakin)
    1. pitää huoli jostakin, toimia huolellisesti jonkin suhteen
      Piditkö vaatteistasi vaarin?

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1423–1424. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. 2,0 2,1 Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 288. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.