vaari
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaari (5)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑːri/, [ˈʋɑ̝ːri]
- tavutus: vaa‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaari | vaarit |
| genetiivi | vaarin | vaarien (vaarein) |
| partitiivi | vaaria | vaareja |
| akkusatiivi | vaari; vaarin |
vaarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaarissa | vaareissa |
| elatiivi | vaarista | vaareista |
| illatiivi | vaariin | vaareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaarilla | vaareilla |
| ablatiivi | vaarilta | vaareilta |
| allatiivi | vaarille | vaareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaarina | vaareina |
| translatiivi | vaariksi | vaareiksi |
| abessiivi | vaaritta | vaareitta |
| instruktiivi | – | vaarein |
| komitatiivi | – | vaareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Isoisää merkitsevänä sanana vaari on laina ruotsin sanasta far, joka merkitsee isää ja on lyhentymä sanasta fader. Se on vanha indoeurooppalainen sana, joka pohjautuu latinan sanaan pater, isä.[1] Asun faari ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja asun vaari 1786 Christfrid Gananderin sanakirjassa.[2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]syytinkivaari, teräsvaari, vaarinkaktus, vaarinkukka
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vaari Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]vaari (5)
Huomautukset
[muokkaa]Sanaa käytetään lähes yksinomaan idiomeissa. Muoto vaarin käyttäytyy joskus taipumattoman sanan tavoin, esim. "ei ottanut vaarin varoituksesta".
Etymologia
[muokkaa]Huomiota merkitsevänä sanonnassa ottaa vaari(n) oleva sana on lainaa ruotsin var(a)-sanasta. Sanontaa vastaavat ruotsin sanonnat ta vara på något, ottaa huomioon ja hålla var på något, pitää silmällä.[1] Vanhimmat kirjalliset merkinnät sanasta ovat 1540-luvun käsikirjoituksissa ja 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]
Idiomit
[muokkaa]- ottaa vaari/ottaa vaarin (jostakin)
- ottaa varteen, suhtautua vakavasti johonkin
- Otitko neuvostani vaarin?
- ottaa varteen, suhtautua vakavasti johonkin
- pitää vaari (jostakin)
- pitää huoli jostakin, toimia huolellisesti jonkin suhteen
- Piditkö vaatteistasi vaarin?
- pitää huoli jostakin, toimia huolellisesti jonkin suhteen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- Kotuksen artikkeli Muori ottaa vaarin
- Artikkelit 379, 386 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ 1,0 1,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1423–1424. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ 2,0 2,1 Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 288. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.