vaari

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaari (5)

  1. isän isä
  2. äidin isä
  3. (arkikieltä) iäkäs mies

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑ̝ːri]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vaari vaarit
genetiivi vaarin vaarien
(vaarein)
partitiivi vaaria vaareja
akkusatiivi vaari; vaarin vaarit
Sisäpaikallissijat
inessiivi vaarissa vaareissa
elatiivi vaarista vaareista
illatiivi vaariin vaareihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vaarilla vaareilla
ablatiivi vaarilta vaareilta
allatiivi vaarille vaareille
Muut
essiivi vaarina vaareina
translatiivi vaariksi vaareiksi
abessiivi vaaritta vaareitta
instruktiivi vaarein
komitatiivi vaareine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Isoisää merkitsevänä sanana vaari on laina ruotsin sanasta far, joka merkitsee isää ja on lyhentymä sanasta fader. Se on vanha indoeurooppalainen sana, joka pohjautuu latinan sanaan pater, isä.[1] Asun faari ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1544 Mikael Agricolan Rucouskiriassa ja asun vaari 1786 Christfrid Gananderin sanakirjassa.[2]

Huomiota merkitsevänä sanonnassa ottaa vaari(n) oleva sana on lainaa ruotsin var(a)-sanasta. Sanontaa vastaavat ruotsin sanonnat ta vara på något, ottaa huomioon ja hålla var på något, pitää silmällä.[1] Vanhimmat kirjalliset merkinnät sanasta ovat 1540-luvun käsikirjoituksissa ja 1544 ilmestyneessä Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • ottaa vaari/ottaa vaarin (jostakin)
    1. ottaa varteen, suhtautua vakavasti johonkin
      Otitko neuvostani vaarin?
  • pitää vaari (jostakin)
    1. pitää huoli jostakin, toimia huolellisesti jonkin suhteen
      Piditkö vaatteistasi vaarin?

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. 1,0 1,1 Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1423–1424. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
  2. 2,0 2,1 Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 288. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.