vaaputus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaaputus (39)

  1. vaaputtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑːput̪us/
  • tavutus: vaa‧pu‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaaputus vaaputukset
genetiivi vaaputuksen vaaputusten
vaaputuksien
partitiivi vaaputusta vaaputuksia
akkusatiivi vaaputus;
vaaputuksen
vaaputukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vaaputuksessa vaaputuksissa
elatiivi vaaputuksesta vaaputuksista
illatiivi vaaputukseen vaaputuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaaputuksella vaaputuksilla
ablatiivi vaaputukselta vaaputuksilta
allatiivi vaaputukselle vaaputuksille
muut sijamuodot
essiivi vaaputuksena vaaputuksina
translatiivi vaaputukseksi vaaputuksiksi
abessiivi vaaputuksetta vaaputuksitta
instruktiivi vaaputuksin
komitatiivi vaaputuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaaputukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vaaputus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä vaaputtaa (vaaput- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]