vaaja

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vaaja (9)

  1. maahan pystytety kiinnityspaalu
    Hilan riu’ut työnnettiin tolppien, jotka muodostuivat kahdesta vierekkäisestä vitsaksilla yhteensidotusta vaajasta, väliin ja pujotettiin tolppien vitsasten välisiin reikiin.
    Katiska sidottiin joen liejuiseen pohjaan vaajaksi työnnettyyn riukuun.
  2. suuitsemiseen käytetty kiila
    Kirveen terä suuittiin kuivasta koivusta vuollulla vaajalla.
    Uusissa työkaluissa varren suuitsemiseen käytetään teräksisiä vaajoja.

Etymologia[muokkaa]

balttilainen laina[1]

Käännökst[muokkaa]

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈʋɑːjɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vaaja vaajat
genetiivi vaajan vaajojen
(vaajain)
partitiivi vaajaa vaajoja
akkusatiivi vaaja;
vaajan
vaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi vaajassa vaajoissa
elatiivi vaajasta vaajoista
illatiivi vaajaan vaajoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaajalla vaajoilla
ablatiivi vaajalta vaajoilta
allatiivi vaajalle vaajoille
muut sijamuodot
essiivi vaajana vaajoina
translatiivi vaajaksi vaajoiksi
abessiivi vaajatta vaajoitta
instruktiivi vaajoin
komitatiivi vaajoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.