vaaitseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vaaitseminen (38)
- teonnimi verbistä vaaita
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaaitseminen | vaaitsemiset |
| genetiivi | vaaitsemisen | vaaitsemisten vaaitsemisien |
| partitiivi | vaaitsemista | vaaitsemisia |
| akkusatiivi | vaaitseminen; vaaitsemisen |
vaaitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaaitsemisessa | vaaitsemisissa |
| elatiivi | vaaitsemisesta | vaaitsemisista |
| illatiivi | vaaitsemiseen | vaaitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaaitsemisella | vaaitsemisilla |
| ablatiivi | vaaitsemiselta | vaaitsemisilta |
| allatiivi | vaaitsemiselle | vaaitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaaitsemisena (vaaitsemisna) |
vaaitsemisina |
| translatiivi | vaaitsemiseksi | vaaitsemisiksi |
| abessiivi | vaaitsemisetta | vaaitsemisitta |
| instruktiivi | – | vaaitsemisin |
| komitatiivi | – | vaaitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaaitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vaaitsemis- | |