väistövelvollisuus

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

väistövelvollisuus (40)

se, että on väistövelvollinen

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	väistövelvollisuus	väistövelvollisuudet
genetiivi	väistövelvollisuuden	väistövelvollisuuksien
partitiivi	väistövelvollisuutta	väistövelvollisuuksia
akkusatiivi	väistövelvollisuus; väistövelvollisuuden	väistövelvollisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	väistövelvollisuudessa	väistövelvollisuuksissa
elatiivi	väistövelvollisuudesta	väistövelvollisuuksista
illatiivi	väistövelvollisuuteen	väistövelvollisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	väistövelvollisuudella	väistövelvollisuuksilla
ablatiivi	väistövelvollisuudelta	väistövelvollisuuksilta
allatiivi	väistövelvollisuudelle	väistövelvollisuuksille
muut sijamuodot
essiivi	väistövelvollisuutena	väistövelvollisuuksina
translatiivi	väistövelvollisuudeksi	väistövelvollisuuksiksi
abessiivi	väistövelvollisuudetta	väistövelvollisuuksitta
instruktiivi	–	väistövelvollisuuksin
komitatiivi	–	väistövelvollisuuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	väistövelvollisuude-
vahva vartalo	väistövelvollisuute-
konsonantti- vartalo	väistövelvollisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan väistövelvollinen vartalosta väistövelvollis- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

1. se, että on väistövelvollinen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla[muokkaa]

väistövelvollisuus Kielitoimiston sanakirjassa