vääpeli

Katso artikkeli Vääpeli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

vääpeli (6)

ylikersanttia ylempi aliupseerin sotilasarvo, Suomessa NATO OR-7 -arvoa vastaava sotilasarvo
muun muassa muonituksesta ja muusta yksikön huollosta vastaavan sotilaan tehtävänimike
... ylikersantti H. N., joka toimii Kaartin soittokunnan vääpelinä. (facebook/puolustusvoimat)

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vääpeli	vääpelit
genetiivi	vääpelin	vääpelien vääpeleiden vääpeleitten
partitiivi	vääpeliä	vääpeleitä vääpelejä
akkusatiivi	vääpeli; vääpelin	vääpelit
sisäpaikallissijat
inessiivi	vääpelissä	vääpeleissä
elatiivi	vääpelistä	vääpeleistä
illatiivi	vääpeliin	vääpeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vääpelillä	vääpeleillä
ablatiivi	vääpeliltä	vääpeleiltä
allatiivi	vääpelille	vääpeleille
muut sijamuodot
essiivi	vääpelinä	vääpeleinä
translatiivi	vääpeliksi	vääpeleiksi
abessiivi	vääpelittä	vääpeleittä
instruktiivi	–	vääpelein
komitatiivi	–	vääpeleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vääpeli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

ruotsin sanasta väbel < saksan Webel, Weibel < muinaissaksalaisesta verbistä weibōn (’liikkua sinne tänne’)^[1]

1. vääpeli, sotilasarvo NATO OR-7

↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.