vääjäämättömyys
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vääjäämättömyys (40)
- se, että on vääjäämätön
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋæːjæːˌmæt̪ːømyːs/
- tavutus: vää‧jää‧mät‧tö‧myys
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vääjäämättömyys | vääjäämättömyydet |
| genetiivi | vääjäämättömyyden | vääjäämättömyyksien |
| partitiivi | vääjäämättömyyttä | vääjäämättömyyksiä |
| akkusatiivi | vääjäämättömyys; vääjäämättömyyden |
vääjäämättömyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vääjäämättömyydessä | vääjäämättömyyksissä |
| elatiivi | vääjäämättömyydestä | vääjäämättömyyksistä |
| illatiivi | vääjäämättömyyteen | vääjäämättömyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vääjäämättömyydellä | vääjäämättömyyksillä |
| ablatiivi | vääjäämättömyydeltä | vääjäämättömyyksiltä |
| allatiivi | vääjäämättömyydelle | vääjäämättömyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vääjäämättömyytenä | vääjäämättömyyksinä |
| translatiivi | vääjäämättömyydeksi | vääjäämättömyyksiksi |
| abessiivi | vääjäämättömyydettä | vääjäämättömyyksittä |
| instruktiivi | – | vääjäämättömyyksin |
| komitatiivi | – | vääjäämättömyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vääjäämättömyyde- | |
| vahva vartalo | vääjäämättömyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
vääjäämättömyyt- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan vääjäämätön vartalosta vääjäämättöm- ja suffiksista -yys
Käännökset[muokkaa]
1. se, että on vääjäämätön
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vääjäämättömyys Kielitoimiston sanakirjassa