uuvuttanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uuvuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä uuvuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uuvuttanut | uuvuttaneet |
| genetiivi | uuvuttaneen | uuvuttaneiden uuvuttaneitten |
| partitiivi | uuvuttanutta | uuvuttaneita |
| akkusatiivi | uuvuttanut; uuvuttaneen | uuvuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uuvuttaneessa | uuvuttaneissa |
| elatiivi | uuvuttaneesta | uuvuttaneista |
| illatiivi | uuvuttaneeseen | uuvuttaneisiin uuvuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uuvuttaneella | uuvuttaneilla |
| ablatiivi | uuvuttaneelta | uuvuttaneilta |
| allatiivi | uuvuttaneelle | uuvuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uuvuttaneena | uuvuttaneina |
| translatiivi | uuvuttaneeksi | uuvuttaneiksi |
| abessiivi | uuvuttaneetta | uuvuttaneitta |
| instruktiivi | – | uuvuttanein |
| komitatiivi | – | uuvuttaneine |