uuttava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uuttava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uuttava | uuttavat |
| genetiivi | uuttavan | uuttavien (uuttavain) |
| partitiivi | uuttavaa | uuttavia |
| akkusatiivi | uuttava; uuttavan | uuttavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uuttavassa | uuttavissa |
| elatiivi | uuttavasta | uuttavista |
| illatiivi | uuttavaan | uuttaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uuttavalla | uuttavilla |
| ablatiivi | uuttavalta | uuttavilta |
| allatiivi | uuttavalle | uuttaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uuttavana | uuttavina |
| translatiivi | uuttavaksi | uuttaviksi |
| abessiivi | uuttavatta | uuttavitta |
| instruktiivi | – | uuttavin |
| komitatiivi | – | uuttavine |