uuspakanuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uuspakanuus (40)
- pakanauskontojen harjoittaminen; viittaa erityisesti 1900-luvun puolivälin jälkeen syntyneisiin suuntauksiin, joihin vaikuttavat vanhat pakanuuden muodot ja toisaalta new age; uuspakanana oleminen
- Uuspakanuudessa myönnetään, että jatkumo vanhojen perinteisten uskomusten ja niiden uusien versioiden välillä on katkennut.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈuːsˌpɑkɑnuːs/
- tavutus: uus‧pa‧ka‧nuus
Etymologia[muokkaa]
- yhdyssana sanoista uus- ja pakanuus tai uuspakana + -uus; pakanuus < sanasta pakana < muinaisvenäjän sanasta poganu < alun perin latinan sanasta paganus (’maalainen’); suomen kirjakielessä Agricolasta lähtien Häkkinen 2004.
Käännökset[muokkaa]
1. pakanallisten uskontojen nykyaikana alettu uudelleen harjoittaminen
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- uuspakanuus Kielitoimiston sanakirjassa