uusiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uusiminen (38)
- teonnimi verbistä uusia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uusiminen | uusimiset |
| genetiivi | uusimisen | uusimisten uusimisien |
| partitiivi | uusimista | uusimisia |
| akkusatiivi | uusiminen; uusimisen |
uusimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uusimisessa | uusimisissa |
| elatiivi | uusimisesta | uusimisista |
| illatiivi | uusimiseen | uusimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uusimisella | uusimisilla |
| ablatiivi | uusimiselta | uusimisilta |
| allatiivi | uusimiselle | uusimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uusimisena (uusimisna) |
uusimisina |
| translatiivi | uusimiseksi | uusimisiksi |
| abessiivi | uusimisetta | uusimisitta |
| instruktiivi | – | uusimisin |
| komitatiivi | – | uusimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uusimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uusimis- | |