uurrostus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uurrostus (39)

  1. uurrostaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuːrːost̪us/
  • tavutus: uur‧ros‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uurrostus uurrostukset
genetiivi uurrostuksen uurrostusten
uurrostuksien
partitiivi uurrostusta uurrostuksia
akkusatiivi uurrostus;
uurrostuksen
uurrostukset
sisäpaikallissijat
inessiivi uurrostuksessa uurrostuksissa
elatiivi uurrostuksesta uurrostuksista
illatiivi uurrostukseen uurrostuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uurrostuksella uurrostuksilla
ablatiivi uurrostukselta uurrostuksilta
allatiivi uurrostukselle uurrostuksille
muut sijamuodot
essiivi uurrostuksena uurrostuksina
translatiivi uurrostukseksi uurrostuksiksi
abessiivi uurrostuksetta uurrostuksitta
instruktiivi uurrostuksin
komitatiivi uurrostuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uurrostukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
uurrostus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä uurrostaa (uurrost- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]