uumen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uumen (32)
- syvyys (syvällä oleva paikka)
- Kallioperä ja maan uumenet ovat näkymättömissä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈuːmen/
- tavutus: uu‧men
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uumen | uumenet |
| genetiivi | uumenen | uumenten uumenien |
| partitiivi | uumenta | uumenia |
| akkusatiivi | uumen; uumenen |
uumenet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uumenessa | uumenissa |
| elatiivi | uumenesta | uumenista |
| illatiivi | uumeneen | uumeniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uumenella | uumenilla |
| ablatiivi | uumenelta | uumenilta |
| allatiivi | uumenelle | uumenille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uumenena (uumenna) |
uumenina |
| translatiivi | uumeneksi | uumeniksi |
| abessiivi | uumenetta | uumenitta |
| instruktiivi | – | uumenin |
| komitatiivi | – | uumenine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uumene- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uumen- | |