uudistaja
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uudistaja (10)
- henkilö, joka uudistaa jotakin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuːdisˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: uu‧dis‧ta‧ja
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uudistaja | uudistajat |
| genetiivi | uudistajan | uudistajien (uudistajain) |
| partitiivi | uudistajaa | uudistajia |
| akkusatiivi | uudistaja; uudistajan |
uudistajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uudistajassa | uudistajissa |
| elatiivi | uudistajasta | uudistajista |
| illatiivi | uudistajaan | uudistajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uudistajalla | uudistajilla |
| ablatiivi | uudistajalta | uudistajilta |
| allatiivi | uudistajalle | uudistajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uudistajana | uudistajina |
| translatiivi | uudistajaksi | uudistajiksi |
| abessiivi | uudistajatta | uudistajitta |
| instruktiivi | – | uudistajin |
| komitatiivi | – | uudistajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uudistaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka uudistaa jotakin
|
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- uudistaja Kielitoimiston sanakirjassa