uudentaa

Suomi

Verbi

uudentaa (54-J) (taivutus[luo])

1. kehittää tai synnyttää uudennoksia jostakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈuːdent̪ɑːˣ/
• tavutus: uu‧den‧taa

Etymologia

• sana uusi (heikko vokaalivartalo uude- + pääte -ntaa)

Liittyvät sanat

• uusi
• uusia
• uusintaa

Johdokset

• substantiivit: uudentaminen

Aiheesta muualla

• uudentaa Kielitoimiston sanakirjassa