utelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]utelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈut̪elu/
- tavutus: u‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | utelu | utelut |
| genetiivi | utelun | utelujen uteluiden uteluitten |
| partitiivi | utelua | uteluita uteluja |
| akkusatiivi | utelu; utelun |
utelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | utelussa | uteluissa |
| elatiivi | utelusta | uteluista |
| illatiivi | uteluun | uteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | utelulla | uteluilla |
| ablatiivi | utelulta | uteluilta |
| allatiivi | utelulle | uteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uteluna | uteluina |
| translatiivi | uteluksi | uteluiksi |
| abessiivi | utelutta | uteluitta |
| instruktiivi | – | uteluin |
| komitatiivi | – | uteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | utelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. uteleminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- utelu Kielitoimiston sanakirjassa