uteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uteleminen (38)
- teonnimi verbistä udella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uteleminen | utelemiset |
| genetiivi | utelemisen | utelemisten utelemisien |
| partitiivi | utelemista | utelemisia |
| akkusatiivi | uteleminen; utelemisen |
utelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | utelemisessa | utelemisissa |
| elatiivi | utelemisesta | utelemisista |
| illatiivi | utelemiseen | utelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | utelemisella | utelemisilla |
| ablatiivi | utelemiselta | utelemisilta |
| allatiivi | utelemiselle | utelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | utelemisena (utelemisna) |
utelemisina |
| translatiivi | utelemiseksi | utelemisiksi |
| abessiivi | utelemisetta | utelemisitta |
| instruktiivi | – | utelemisin |
| komitatiivi | – | utelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | utelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
utelemis- | |