Siirry sisältöön

uskottelu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

uskottelu (2)

  1. uskotteleminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈuskot̪ˌt̪elu/
  • tavutus: us‧kot‧te‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uskottelu uskottelut
genetiivi uskottelun uskottelujen
uskotteluiden
uskotteluitten
partitiivi uskottelua uskotteluita
uskotteluja
akkusatiivi uskottelu;
uskottelun
uskottelut
sisäpaikallissijat
inessiivi uskottelussa uskotteluissa
elatiivi uskottelusta uskotteluista
illatiivi uskotteluun uskotteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uskottelulla uskotteluilla
ablatiivi uskottelulta uskotteluilta
allatiivi uskottelulle uskotteluille
muut sijamuodot
essiivi uskotteluna uskotteluina
translatiivi uskotteluksi uskotteluiksi
abessiivi uskottelutta uskotteluitta
instruktiivi uskotteluin
komitatiivi uskotteluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uskottelu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi uskotella ((vahva) vokaalivartalo uskottele- ) + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]