urpu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Urpu


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

urpu (1-E)

  1. puhkeamaisillaan oleva lehtipuun kukinto
    Pihakoivumme oksat ovat jo urvuilla.

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urpu urvut
genetiivi urvun urpujen
partitiivi urpua urpuja
akkusatiivi urpu;
urvun
urvut
sisäpaikallissijat
inessiivi urvussa urvuissa
elatiivi urvusta urvuista
illatiivi urpuun urpuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urvulla urvuilla
ablatiivi urvulta urvuilta
allatiivi urvulle urvuille
muut sijamuodot
essiivi urpuna urpuina
translatiivi urvuksi urvuiksi
abessiivi urvutta urvuitta
instruktiivi urvuin
komitatiivi urpuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

koivunurpu, lepänurpu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • urpu Kielitoimiston sanakirjassa