urkuri
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]urkuri (6)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈurkuri/
- tavutus: ur‧ku‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urkuri | urkurit |
| genetiivi | urkurin | urkurien urkureiden urkureitten |
| partitiivi | urkuria | urkureita urkureja |
| akkusatiivi | urkuri; urkurin |
urkurit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urkurissa | urkureissa |
| elatiivi | urkurista | urkureista |
| illatiivi | urkuriin | urkureihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urkurilla | urkureilla |
| ablatiivi | urkurilta | urkureilta |
| allatiivi | urkurille | urkureille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urkurina | urkureina |
| translatiivi | urkuriksi | urkureiksi |
| abessiivi | urkuritta | urkureitta |
| instruktiivi | – | urkurein |
| komitatiivi | – | urkureine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urkuri- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. henkilö, joka soittaa urkuja
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- urkuri Kielitoimiston sanakirjassa