urheus
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- se, että on urhea, urhean henkilön ominaisuus
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈurheus/ tai /ˈurheu̯s/
- tavutus: ur‧he‧us / ur‧heus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | urheus | urheudet |
genetiivi | urheuden | urheuksien |
partitiivi | urheutta | urheuksia |
akkusatiivi | urheus; urheuden |
urheudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | urheudessa | urheuksissa |
elatiivi | urheudesta | urheuksista |
illatiivi | urheuteen | urheuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | urheudella | urheuksilla |
ablatiivi | urheudelta | urheuksilta |
allatiivi | urheudelle | urheuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | urheutena | urheuksina |
translatiivi | urheudeksi | urheuksiksi |
abessiivi | urheudetta | urheuksitta |
instruktiivi | – | urheuksin |
komitatiivi | – | urheuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | urheude- | |
vahva vartalo | urheute- | |
konsonantti- vartalo |
urheut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan urhea vartalosta urhe- ja suffiksista -us
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- urheus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40