urheileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
urheileminen (38)
- teonnimi verbistä urheilla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urheileminen | urheilemiset |
| genetiivi | urheilemisen | urheilemisten urheilemisien |
| partitiivi | urheilemista | urheilemisia |
| akkusatiivi | urheileminen; urheilemisen |
urheilemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urheilemisessa | urheilemisissa |
| elatiivi | urheilemisesta | urheilemisista |
| illatiivi | urheilemiseen | urheilemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urheilemisella | urheilemisilla |
| ablatiivi | urheilemiselta | urheilemisilta |
| allatiivi | urheilemiselle | urheilemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urheilemisena (urheilemisna) |
urheilemisina |
| translatiivi | urheilemiseksi | urheilemisiksi |
| abessiivi | urheilemisetta | urheilemisitta |
| instruktiivi | – | urheilemisin |
| komitatiivi | – | urheilemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urheilemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
urheilemis- | |