urakka

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

urakka (14-A)

  1. (liiketalous) kiinteään hintaan tehtävä laajuudeltaan tarkoin määritetty, usein vaativa työ, urakkatyö, jonka aikataulu on sovittu urakkaehdoissa
    Olipa haastava urakka, mutta voitimme ajassa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈurɑ̝kːɑ̝]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi urakka urakat
genetiivi urakan urakoiden
urakoitten
urakkojen
(urakkain)
partitiivi urakkaa urakoita
urakkoja
akkusatiivi urakka; urakan urakat
sisäpaikallissijat
inessiivi urakassa urakoissa
elatiivi urakasta urakoista
illatiivi urakkaan urakkoihin
urakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi urakalla urakoilla
ablatiivi urakalta urakoilta
allatiivi urakalle urakoille
muut sijamuodot
essiivi urakkana urakkoina
urakoina
translatiivi urakaksi urakoiksi
abessiivi urakatta urakoitta
instruktiivi urakoin
komitatiivi urakoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aikaurakka, päiväurakka, sähköistysurakka, työurakka, urakkapalkka, urakkasopimus, urakkasumma, urakkatyö

Substantiivi[muokkaa]

  1. (poronhoito) porouros toisella ikävuodellaan
    Uulan ajokas oli vasta äsken taamottu urakka.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • urakka Kielitoimiston sanakirjassa