uppoutuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uppoutuminen (38)
- teonnimi verbistä uppoutua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uppoutuminen | uppoutumiset |
| genetiivi | uppoutumisen | uppoutumisten uppoutumisien |
| partitiivi | uppoutumista | uppoutumisia |
| akkusatiivi | uppoutuminen; uppoutumisen |
uppoutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uppoutumisessa | uppoutumisissa |
| elatiivi | uppoutumisesta | uppoutumisista |
| illatiivi | uppoutumiseen | uppoutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uppoutumisella | uppoutumisilla |
| ablatiivi | uppoutumiselta | uppoutumisilta |
| allatiivi | uppoutumiselle | uppoutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uppoutumisena (uppoutumisna) |
uppoutumisina |
| translatiivi | uppoutumiseksi | uppoutumisiksi |
| abessiivi | uppoutumisetta | uppoutumisitta |
| instruktiivi | – | uppoutumisin |
| komitatiivi | – | uppoutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uppoutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uppoutumis- | |