uppiniskainen

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

uppiniskainen

  1. niskoitteleva, itsepäinen
    Sotilaat uppiniskaiset eivät kuninkaan käskyä totelleet.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈupːiˌniskɑi̯nen/
  • tavutus: up‧pi‧nis‧kai‧nen

Etymologia[muokkaa]

luultavasti deskriptiivinen sana, johon ruotsin samaa tarkoittava sana upp­stud­sig on saattanut vaikuttaa[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.