upphöra

Ruotsi

Verbi

upphöra (2)

1. lakata, päättyä

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	upphör	–
imperfekti	upphörde	–
supiini	upphört	–
imperatiivi	upphör	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: upphöra
• passiivin infinitiivi: –
• partisiipin preesens: upphörande [luo]
• partisiipin perfekti:
  yks. yl./m. upphörd
  yks. n. upphört
  yks. yl. heikko / yks. n. heikko / mon. upphörda
  yks. m. heikko upphörde

Etymologia

upp- + höra