upeus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

upeus (40)[1]

  1. se, että on upea

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈupeus/ tai /ˈupeu̯s/
  • tavutus: u‧pe‧us / u‧peus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi upeus upeudet
genetiivi upeuden upeuksien
partitiivi upeutta upeuksia
akkusatiivi upeus;
upeuden
upeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi upeudessa upeuksissa
elatiivi upeudesta upeuksista
illatiivi upeuteen upeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi upeudella upeuksilla
ablatiivi upeudelta upeuksilta
allatiivi upeudelle upeuksille
muut sijamuodot
essiivi upeutena upeuksina
translatiivi upeudeksi upeuksiksi
abessiivi upeudetta upeuksitta
instruktiivi upeuksin
komitatiivi upeuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo upeude-
vahva vartalo upeute-
konsonantti-
vartalo
upeut-

Etymologia[muokkaa]

sanan upea vartalosta upe- ja suffiksista -us

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • upeus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40