unkarinnettu
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
unkarinnettu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä unkarintaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | unkarinnettu | unkarinnetut |
| genetiivi | unkarinnetun | unkarinnettujen |
| partitiivi | unkarinnettua | unkarinnettuja |
| akkusatiivi | unkarinnettu; unkarinnetun |
unkarinnetut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | unkarinnetussa | unkarinnetuissa |
| elatiivi | unkarinnetusta | unkarinnetuista |
| illatiivi | unkarinnettuun | unkarinnettuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | unkarinnetulla | unkarinnetuilla |
| ablatiivi | unkarinnetulta | unkarinnetuilta |
| allatiivi | unkarinnetulle | unkarinnetuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | unkarinnettuna | unkarinnettuina |
| translatiivi | unkarinnetuksi | unkarinnetuiksi |
| abessiivi | unkarinnetutta | unkarinnetuitta |
| instruktiivi | – | unkarinnetuin |
| komitatiivi | – | unkarinnettuine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |