umstelle
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
umstelle
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä umstellen (’piirittää’)
Verbi[muokkaa]
umstelle
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stelle um)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stelle um)
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä umstellen (’asettaa uuteen järjestykseen’) (sivulauseessa; päälauseessa stelle um)