ulottunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
ulottunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ulottua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | ulottunut | ulottuneet |
genetiivi | ulottuneen | ulottuneiden ulottuneitten |
partitiivi | ulottunutta | ulottuneita |
akkusatiivi | ulottunut; ulottuneen | ulottuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ulottuneessa | ulottuneissa |
elatiivi | ulottuneesta | ulottuneista |
illatiivi | ulottuneeseen | ulottuneisiin ulottuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ulottuneella | ulottuneilla |
ablatiivi | ulottuneelta | ulottuneilta |
allatiivi | ulottuneelle | ulottuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ulottuneena | ulottuneina |
translatiivi | ulottuneeksi | ulottuneiksi |
abessiivi | ulottuneetta | ulottuneitta |
instruktiivi | – | ulottunein |
komitatiivi | – | ulottuneine |