ulkoiluttaja

Suomi

Substantiivi

ulkoiluttaja (10)

henkilö, joka ulkoiluttaa jotakin

Ääntäminen

IPA: /ˈulkoi̯ˌlut̪ːɑjɑ/
tavutus: ul‧koi‧lut‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ulkoiluttaja	ulkoiluttajat
genetiivi	ulkoiluttajan	ulkoiluttajien (ulkoiluttajain)
partitiivi	ulkoiluttajaa	ulkoiluttajia
akkusatiivi	ulkoiluttaja; ulkoiluttajan	ulkoiluttajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ulkoiluttajassa	ulkoiluttajissa
elatiivi	ulkoiluttajasta	ulkoiluttajista
illatiivi	ulkoiluttajaan	ulkoiluttajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ulkoiluttajalla	ulkoiluttajilla
ablatiivi	ulkoiluttajalta	ulkoiluttajilta
allatiivi	ulkoiluttajalle	ulkoiluttajille
muut sijamuodot
essiivi	ulkoiluttajana	ulkoiluttajina
translatiivi	ulkoiluttajaksi	ulkoiluttajiksi
abessiivi	ulkoiluttajatta	ulkoiluttajitta
instruktiivi	–	ulkoiluttajin
komitatiivi	–	ulkoiluttajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ulkoiluttaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi ulkoiluttaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka ulkoiluttaa jotakin

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

ulkoiluttaja Kielitoimiston sanakirjassa