uitto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uitto (1-C)[1]

  1. pyöreän puutavaran kuljetus vesistöä pitkin virran kuljettamana tai hinaamalla, usein varppaamalla runkojen kelluessa vedessä irrallaan puomin ympäröimänä tai yhteen kytkettyinä nippuina

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈui̯t̪ːo/
  • tavutus: uit‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uitto uitot
genetiivi uiton uittojen
partitiivi uittoa uittoja
akkusatiivi uitto;
uiton
uitot
sisäpaikallissijat
inessiivi uitossa uitoissa
elatiivi uitosta uitoista
illatiivi uittoon uittoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uitolla uitoilla
ablatiivi uitolta uitoilta
allatiivi uitolle uitoille
muut sijamuodot
essiivi uittona uittoina
translatiivi uitoksi uitoiksi
abessiivi uitotta uitoitta
instruktiivi uitoin
komitatiivi uittoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo uito-
vahva vartalo uitto-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

avouitto, irtouitto, jokiuitto, kiintouitto, nippu-uitto, tukinuitto, uittohaka, uittohukka, uittohäviö, uittojätkä, uittokanava, uittokeksi, uittokouru, uittomerkki, uittomies, uittopato, uittopuomi, uittopuro, uittopuu, uittopäällikkö, uittoruuhi, uittoränni, uittotavara, uittoteitse, uittotyö, uittotyömaa, uittotyömies, uittoväylä, uittoyhdistys

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uitto Kielitoimiston sanakirjassa
  • uitto Tieteen termipankissa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-C