uistelija

Suomi

Substantiivi

uistelija (12)

henkilö, joka uistelee

Ääntäminen

IPA: /ˈui̯st̪eˌlijɑ/
tavutus: uis‧te‧li‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	uistelija	uistelijat
genetiivi	uistelijan	uistelijoiden uistelijoitten (uistelijain)
partitiivi	uistelijaa	uistelijoita
akkusatiivi	uistelija; uistelijan	uistelijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	uistelijassa	uistelijoissa
elatiivi	uistelijasta	uistelijoista
illatiivi	uistelijaan	uistelijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	uistelijalla	uistelijoilla
ablatiivi	uistelijalta	uistelijoilta
allatiivi	uistelijalle	uistelijoille
muut sijamuodot
essiivi	uistelijana	uistelijoina
translatiivi	uistelijaksi	uistelijoiksi
abessiivi	uistelijatta	uistelijoitta
instruktiivi	–	uistelijoin
komitatiivi	–	uistelijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	uistelija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi uistella (vokaalivartalo uistele- → j:n edellä uisteli-) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka uistelee

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

uistelija Kielitoimiston sanakirjassa