uisteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uisteleminen (38)
- kalastaminen uistinta käyttäen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uisteleminen | uistelemiset |
| genetiivi | uistelemisen | uistelemisten uistelemisien |
| partitiivi | uistelemista | uistelemisia |
| akkusatiivi | uisteleminen; uistelemisen |
uistelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uistelemisessa | uistelemisissa |
| elatiivi | uistelemisesta | uistelemisista |
| illatiivi | uistelemiseen | uistelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uistelemisella | uistelemisilla |
| ablatiivi | uistelemiselta | uistelemisilta |
| allatiivi | uistelemiselle | uistelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uistelemisena (uistelemisna) |
uistelemisina |
| translatiivi | uistelemiseksi | uistelemisiksi |
| abessiivi | uistelemisetta | uistelemisitta |
| instruktiivi | – | uistelemisin |
| komitatiivi | – | uistelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uistelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uistelemis- | |
Etymologia[muokkaa]
- teonnimi verbistä uistella