uija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uija (10)
- se, joka ui
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈui̯jɑ/, [ˈuijɑ]
- tavutus: ui‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uija | uijat |
| genetiivi | uijan | uijien (uijain) |
| partitiivi | uijaa | uijia |
| akkusatiivi | uija; uijan |
uijat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uijassa | uijissa |
| elatiivi | uijasta | uijista |
| illatiivi | uijaan | uijiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uijalla | uijilla |
| ablatiivi | uijalta | uijilta |
| allatiivi | uijalle | uijille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uijana | uijina |
| translatiivi | uijaksi | uijiksi |
| abessiivi | uijatta | uijitta |
| instruktiivi | – | uijin |
| komitatiivi | – | uijine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uija- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- uija Kielitoimiston sanakirjassa