uhkailu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uhkailu (2)

  1. uhkaileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuhkɑi̯lu/
  • tavutus: uh‧kai‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhkailu uhkailut
genetiivi uhkailun uhkailujen
uhkailuiden
uhkailuitten
partitiivi uhkailua uhkailuita
uhkailuja
akkusatiivi uhkailu;
uhkailun
uhkailut
sisäpaikallissijat
inessiivi uhkailussa uhkailuissa
elatiivi uhkailusta uhkailuista
illatiivi uhkailuun uhkailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhkailulla uhkailuilla
ablatiivi uhkailulta uhkailuilta
allatiivi uhkailulle uhkailuille
muut sijamuodot
essiivi uhkailuna uhkailuina
translatiivi uhkailuksi uhkailuiksi
abessiivi uhkailutta uhkailuitta
instruktiivi uhkailuin
komitatiivi uhkailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uhkailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uhkailu Kielitoimiston sanakirjassa