uhkailu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uhkailu (2)
- uhkaileminen
- todistajan uhkailu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈuhkɑi̯lu/
- tavutus: uh‧kai‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhkailu | uhkailut |
| genetiivi | uhkailun | uhkailujen uhkailuiden uhkailuitten |
| partitiivi | uhkailua | uhkailuita uhkailuja |
| akkusatiivi | uhkailu; uhkailun |
uhkailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkailussa | uhkailuissa |
| elatiivi | uhkailusta | uhkailuista |
| illatiivi | uhkailuun | uhkailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkailulla | uhkailuilla |
| ablatiivi | uhkailulta | uhkailuilta |
| allatiivi | uhkailulle | uhkailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkailuna | uhkailuina |
| translatiivi | uhkailuksi | uhkailuiksi |
| abessiivi | uhkailutta | uhkailuitta |
| instruktiivi | – | uhkailuin |
| komitatiivi | – | uhkailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhkailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. uhkaileminen
|
|