uhkaileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uhkaileminen (38)
- teonnimi verbistä uhkailla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhkaileminen | uhkailemiset |
| genetiivi | uhkailemisen | uhkailemisten uhkailemisien |
| partitiivi | uhkailemista | uhkailemisia |
| akkusatiivi | uhkaileminen; uhkailemisen |
uhkailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkailemisessa | uhkailemisissa |
| elatiivi | uhkailemisesta | uhkailemisista |
| illatiivi | uhkailemiseen | uhkailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkailemisella | uhkailemisilla |
| ablatiivi | uhkailemiselta | uhkailemisilta |
| allatiivi | uhkailemiselle | uhkailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkailemisena (uhkailemisna) |
uhkailemisina |
| translatiivi | uhkailemiseksi | uhkailemisiksi |
| abessiivi | uhkailemisetta | uhkailemisitta |
| instruktiivi | – | uhkailemisin |
| komitatiivi | – | uhkailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhkailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uhkailemis- | |