uhkaavuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uhkaavuus (40)[1]

  1. se, että on uhkaava

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuhkɑːʋuːs/
  • tavutus: uh‧kaa‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhkaavuus uhkaavuudet
genetiivi uhkaavuuden uhkaavuuksien
partitiivi uhkaavuutta uhkaavuuksia
akkusatiivi uhkaavuus;
uhkaavuuden
uhkaavuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi uhkaavuudessa uhkaavuuksissa
elatiivi uhkaavuudesta uhkaavuuksista
illatiivi uhkaavuuteen uhkaavuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhkaavuudella uhkaavuuksilla
ablatiivi uhkaavuudelta uhkaavuuksilta
allatiivi uhkaavuudelle uhkaavuuksille
muut sijamuodot
essiivi uhkaavuutena uhkaavuuksina
translatiivi uhkaavuudeksi uhkaavuuksiksi
abessiivi uhkaavuudetta uhkaavuuksitta
instruktiivi uhkaavuuksin
komitatiivi uhkaavuuksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan uhkaava vartalosta uhkaav- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40