työkalu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
työkalu
- työssä tai arkisessa tehtävässä käytettävä työväline tai instrumentti
- Jakoavain on ns. työkalu, joka ei yleensä kuulu ammattilaisen varusteisiin.
- Vasara ja saha ovat kirvesmiehen työkaluja.
- Monet työkalut ovat sähkö- tai paineilmakäyttöisiä.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪yø̯ˌkɑlu/
- tavutus: työ‧ka‧lu
Etymologia[muokkaa]
yhdyssana sanoista työ ja kalu
Käännökset[muokkaa]
1. työssä tai arkisessa tehtävässä käytettävä työväline tai instrumentti
Liittyvät sanat[muokkaa]
apuväline, tarvekalu, väline, jakoavain, työ, työkalusto
Yhdyssanat[muokkaa]
kierretyökalu, kivityökalu, käsitykalu, käsityökalu, maanviljelystyökalu, maataloustyökalu, paineilmatyökalu, puutarhatyökalu, puutyökalu, sähkötyökalu, työkalukaappi, työkalulaatikko, työkalulaukku, työkalupakki, työkalusarja, työkaluteräs, työkaluvaja
Aiheesta muualla[muokkaa]
- työkalu Kielitoimiston sanakirjassa