tyrmääjä

Suomi

Substantiivi

tyrmääjä (10)

henkilö, joka tyrmää

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪yrmæːjæ/
tavutus: tyr‧mää‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tyrmääjä	tyrmääjät
genetiivi	tyrmääjän	tyrmääjien (tyrmääjäin)
partitiivi	tyrmääjää	tyrmääjiä
akkusatiivi	tyrmääjä; tyrmääjän	tyrmääjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	tyrmääjässä	tyrmääjissä
elatiivi	tyrmääjästä	tyrmääjistä
illatiivi	tyrmääjään	tyrmääjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tyrmääjällä	tyrmääjillä
ablatiivi	tyrmääjältä	tyrmääjiltä
allatiivi	tyrmääjälle	tyrmääjille
muut sijamuodot
essiivi	tyrmääjänä	tyrmääjinä
translatiivi	tyrmääjäksi	tyrmääjiksi
abessiivi	tyrmääjättä	tyrmääjittä
instruktiivi	–	tyrmääjin
komitatiivi	–	tyrmääjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tyrmääjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi tyrmätä (vokaalivartalo tyrmää- ) + johdin -jä

Käännökset

1. henkilö, joka tyrmää

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

tyrmääjä Kielitoimiston sanakirjassa