tykö

Wikisanakirjasta
Katso myös: Tyko

Suomi[muokkaa]

Postpositio[muokkaa]

tykö (+ genetiivi)

  1. välittömään läheisyyteen tai seuraan
    Menin Pekan tykö.
  2. luokse, luo

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ykø/
  • tavutus: ty‧kö

Taivutus[muokkaa]

tykö : tykönä : tyköä (=latiivi : lokatiivi : separatiivi)

Etymologia[muokkaa]

  • tyvi-sanan eräistä taivutusmuodoista.[1]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tykö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. {{{s}}}. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2. s. 57, alaviite 59 b.