työntekijä

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Työntekijä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

työntekijä (12)

  1. henkilö, joka on yrityksessä tai laitoksessa toisen palveluksessa työ- tai palvelussuhteessa tekemässä työtä
    Hänen mielestään hyvä työntekijä on ennen muuta tottelevainen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪yø̯nˌt̪ekijæ/
  • tavutus: työn‧te‧ki‧jä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi työntekijä työntekijät
genetiivi työntekijän työntekijöiden
työntekijöitten
(työntekijäin)
partitiivi työntekijää työntekijöitä
akkusatiivi työntekijä;
työntekijän
työntekijät
sisäpaikallissijat
inessiivi työntekijässä työntekijöissä
elatiivi työntekijästä työntekijöistä
illatiivi työntekijään työntekijöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi työntekijällä työntekijöillä
ablatiivi työntekijältä työntekijöiltä
allatiivi työntekijälle työntekijöille
muut sijamuodot
essiivi työntekijänä työntekijöinä
translatiivi työntekijäksi työntekijöiksi
abessiivi työntekijättä työntekijöittä
instruktiivi työntekijöin
komitatiivi työntekijöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo työntekijä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]