työntö
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- ulkoisen voiman kohdistus työnnettävään kohteeseen halutusta suunnasta halutun ajan
- (voimailu) kaksivaiheinen nosto, jossa nostaja ensin nostaa tangon rinnalle yhdessä liikkeessä, joko menemällä syvään tai osittaiseen kyykkyyn tai saksiasentoon, pysähtyy hetkeksi pitäen tankoa rinnalla, tai oikeastaan etuolkapäiden sekä solisluiden päällä, ja tangon rauhoituttua nostaja suorittaa ylöstyönnön ponnistamalla tankoa ylöspäin ja tämän jälkeen työntämällä itsensä tangon alle saksi- tai kyykkyasentoon
- Työntö on toinen kahdesta painonnostokilpailun osasta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪yø̯nt̪ø/
- tavutus: työn‧tö
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | työntö | työnnöt |
| genetiivi | työnnön | työntöjen |
| partitiivi | työntöä | työntöjä |
| akkusatiivi | työntö; työnnön |
työnnöt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | työnnössä | työnnöissä |
| elatiivi | työnnöstä | työnnöistä |
| illatiivi | työntöön | työntöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | työnnöllä | työnnöillä |
| ablatiivi | työnnöltä | työnnöiltä |
| allatiivi | työnnölle | työnnöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | työntönä | työntöinä |
| translatiivi | työnnöksi | työnnöiksi |
| abessiivi | työnnöttä | työnnöittä |
| instruktiivi | – | työnnöin |
| komitatiivi | – | työntöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | työnnö- | |
| vahva vartalo | työntö- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
2. painonnostoliike
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
kuulantyöntö, työntöalus, työntökytkye, työntömitta, työntösaha, työntösalpa, työntötulkki, työntövoima, ylöstyöntö
Vieruskäsitteet[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- työntö Kielitoimiston sanakirjassa